Studio

Studioni erinomaisen huolella harkittu akustinen kokonaisuus on pedanttisen hienosäädön tulosta ja olen lopputulokseen todella tyytyväinen. Varsinkin etuheijasteiden hallintaan ja tilan sointiin olen panostanut totuttua enemmän.

Masterointitilani koostuu kahdesta osasta: Tarkimmasta lähikenttäkuuntelusta, johon olen koskaan törmännyt ja jonka taajuusvaste kattaa uskollisesti koko ihmisen kuuloalueen (ja vähän eläintenkin). Toisaalta valmiiksi masteroitua tahi miksattua lopputulosta voi vielä säätää sohvalla köllien, kotikuuntelumaisempaan hyvälaatuiseen hifiin pohjaten.

Tässä referenssissä paljastuu vielä loistavasti se, miten musiikki välittyy myös keskivertokuuntelijan laitteistossa. Ja onhan esim. loppuhäivytyksiä ja albumikokonaisuuden biisivälejä mukavampi hioa rennosti lötkötellen.

blank

Laitteistosta

Täydellistä tekemisen varmuutta ei saavuteta ilman luotettavia työkaluja. Masteroinnissa tärkeimpinä ovat akustisesti neutraali tila sekä sen mukaan valittu, huippuunsa viritetty kuuntelu. Tällä kombinaatiolla saavutettu resoluutio paljastaa armotta äänitteen heikkoudet sekä vahvuudet ja ohjaavat oikeisiin ratkaisuihin, mitä korjausliikkeisiin tulee.

Hyvin usein työnäni onkin kaivella resonansseja ja korjailla miksausten taajuusbalanssia johon ovat vaikuttaneet puutteelliset työskentelyolosuhteet tai laitteet, kuten mikseristä tai ylipäätään puutteellisesti akustoidusta huoneesta johtuvat kompromissit kuuntelussa.

Kotistudioni kuuntelu pohjaa suomalaisiin Amphion One18 kaiuttimiin, jotka on suunniteltu nimenomaan tätä käyttöä silmälläpitäen. Kaiuttimia ryydittää Amphionin omat, ko. kaiuttimille optimoidut D­-luokan vahvistimet ja kaapeloinnit. Alimmat taajuudet tilassani toistaa toisen suomalaisen valmistajan, Genelecin 7070A ­subwoofer. Kakkos referenssinä toimivat rankasti modaamani Gradolabsin huippukuulokkeet, sekä Amphion Athene highend kaiuttimet, erinomaisella Nad vahvistimella ja toisella mokomalla Genelecin subbaria.

Itse prosessoinnin hoidan DAW:in sisällä. Vuosien perehtyminen digitaalitekniikan mahdollisuuksiin plug-inien alkuajoilta asti ovat tuoneet tuntuman mitä niillä pystytään saavuttamaan. Nyt ovat vihdoin koittaneet ajat jolloin plugarimaailma antaa tasapäisen vastuksen analogiselle raudalle!

Jos pystyn nappaamaan masterointiketjuni ekvalisointilohkoon yläpään vaikkapa pultecilta (ja vieläpä valita monien tulkintojen joukosta parhaan), poistaa ylämidleresonanssin äärimmäisen tarkalla ja vaihekoherentilla filtterillä sekä tukevoittaa alamidleä käsittämättömän hyvin mallinnetulla neven Eq.lla, niin minun kirjoissani se on tajunnanräjäyttävän hienoa.

Enään ei ole välttämätöntä haalia typerryttävän kallista ja ajan kanssa epäluotettavaksi muuttuvaa analogirautaa. Ja mikä parasta, kaikki säädöt tallentuvat automaattisesti, joten projekteihin voi palata takaisin vuosienkin päästä. Ja jos jotain työkalua ei ole vielä olemassa, voin rakentaa sellaisen itse! 

Tietysti tämänkin teknologian kanssa pitää tietää mitä tekee ja mitä hakee. Tekniikka kehittyy mieletöntä vauhtia. Silmät ja etenkin korvat on pidettävä jatkuvasti auki ja välttää samalla vauhtisokeutta.